Otimme Saulin lauantai ja sunnuntai yöksi makuuhuoneeseen, että vosimme vähän seurata vesselin touhuja. Mukaan makuuhuoneeseen otettiin: juoksupyörä, hiekka-astia, vesikippo, raksut,heinäsirkkoja, jauhomatoja ruokaksi, sekä muutama tuttu fleece kangas mihin Sauli pääsee nukkumaan unen tullessa. Lukuvalo sammui vähän puolenyön jälkeen, eikä mennyt kun muutama hassu minuutti niin pieniä tepastuksia alkoi kuulua lattialta. Yritimme tyttöystävän kanssa molemmat pidättää naurua ja leikkiä nukkuvaa, että kuulisimme paremmin missäpäin Sauli menee. Sauli taisi olla aluksi hieman hämillään mihin on joutunut, mutta pian nenään leijaili tuttu ruoan tuoksu ja ensimmäisenä tietenkin syömään... Lähinnä alkuyö meni ruokakippojen ja hiekka-astian luona, mutta sitten löytyi juoksupyörä.
Olin lukenut että siili saattaa juoksupyörässä kävellä yli 15km yössä. Eihän se matka niin kamalalta tuntunut kun sen luki, mutta voi prkl kun se alkoi siinä pyörässä kävellä... Onneksi olimme ostaneet Saulin kasvattajalta tilaustyönä tehdyn juoksupyörän,että laakerit on kunnossa. Valehtelematta Sauli vietti varmaan 4 tuntia yöstä siinä juoksupyörässä ja kun siilikin on niin pieni eläin niin niitä teputuksen ääniä tuli muutaman kerran kuunneltua! Välillä käytiin syömässä ja kierrettiin ympäri makuuhuonetta ja pian takaisin juoksupyörään. Kyllä Sauli on siilimaailman väsymätön wilson kirwa!
 
Esimäinen yö meni ihan mukavasti. Toisena yönä Sauli tiesi jo piilopaikat ja kierteli alkuyön niitä. Ja tietenkin siilin orjat olivat taas tehneet virheen.. Ajattelin leikata tyttöystävän kaljuksi Saulin turvallisuuden kannalta, sillä kun aamulla otimme Saulin syliin niin TIETENKIN molemmat takajalat olivat täynnä nilkan ympärille kietoutuneita hiuksia ja pölyä. toinen jalka saatiin iha sujuvasti puhtaaksi hiuksista, mutta toinen jalka on vieläkin vähän hiuksissa. Sauli on sen verran ujo vielä, ettei oikein tykkää kun mahan alta jalkoja kopeloidaan. Täytyy illalla Sauli laittaa jälleen sen vihaamaan pesuun jonka jälkeen kosteat hiukset voi olla helpompi irrottaa, en tiedä mutta kokeillaan... Huomasin samalla että Saulin kynnet ovat myös kasvaneet paljon, mitenköhän niiden leikkuu onnistuu...

Toinen huomio mikä löytyi yöseuraamisella oli että Sauli raapii itseään kamalasti. Jälleen kerran suomensiiliyhdistyksen sivut pelastivat yöunet, sillä luin, että piikkien vaihdon yhteydessä iho hilseilee ja kutiaa. Emme kuitenaan osanneet odottaa ihan noin kutisevaa ihoa, mutta mistä tuollaisenkin asian olisi voinut huomata ellei seuraamalla Saulia sen omissa puuhissa.
Tänään kävinkin ostamassa apteekista Humilac - öljytön kuivan ihon hoitoaine kissojen ja koirien iholle. Tuon aineen pitäisi rauhoittaa ja kosteuttaa Saulin ihoa ettei pikkuinen raavi itseään  verille.


Enismmäisen kahdenviikon aikana olemme huomanneet, että kyllä siilin hoidossa on työnsä. Suurin työ ja huoli johtuu siitä, kun kenelläkään tutulla ei ole ollut lemmikkisiiliä, niin ei ole olemassa henkilöä keneltä voisi kysellä hoito-ohjeita. Mutta kyllä Sauli opettaa meitä piikeillään päivittäin, mistä pitää ja mistä ei :) Kädet alkaa olemaan turtuneet piikkeihin, muutaman kerran on Sauli pistänyt ihan haavan, mutta ei onneksi vakavampaa...  Suomen siiliyhdistyksen sivut ovat kyllä kultaakin arvokkaammat, sieltä uskaltaa kysyä ja saa arvokkaita vinkkejä ja ohjeita Saulin hoitoon.