Olimme miettineet tyttöystävän kanssa yhteistä lemmikkiä, nyt kun asumme saman katon allakin. Tyttöystävä on perheestä jossa oli monta vuotta kissa, ja minä perheestä jossa on ollut aina koira. Alkoi suuri kädenvääntö lemmikistä...

Viimein sain tyttöystvän kääntymään koiran puolelle. Roduksi olisimme valinneet pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoiran, joka on pieni,suloinen ja sosiaalinen, eli koira joka olisi täyttänyt kaikki kriteerit joita meillä sitä kohtaan oli. Tyttöystävä oli kyllä aikaisemmin maininnut olevansa joillekkin koiraroduille allerginen (sen takia valitsimme juuri tuon mäyräkoiran, koska niistä ei irtoa kuulemma mielettömästi  sitä hilsettä). Kävimme katsomassa muutamassa tuttavaperheessä eri rotuisia koiria ja niinhän siinä tietenkin kävi, että tietenkin tyttöystävä allergisoi kaikille roduille.

Kotona oli pitkiä keskusteluja, mutta loppujenlopuksi ratkaisu oli melko helppo. Koiraa ei voida ottaa. Tietenkin pettymys oli suuri, mutta ei ylitsepääsemätön. Olin jo yksin asuessa miettinyt jotain helppoa eläintä itselleni. Kaivoin tuon vanhan kipinän jälleen esille ja aloin selailla maakilpikonna sivuja. Kilpikonna olisi ihanteellinen lemmikki, hiljainen, viihtyy yksin, mutta on silti sosiaalinen. Herppi sivuja lukiessa mieleni valtasi tietty ahdistus, kun siellä mainittiin siitä talvihorroksesta ja kurinalaisesta ruokavaliosta. Eeeeii siis minun lemmikki sittenkään.

Jälleen olimme lähtöruudussa. Selailin muutaman viikon netin lemmikkisivuja, vaikka en etsinyt mitään erityistä. Olimme päättäneet että mitään matelijaa ei sitten oteta, ne kun on vähän inhoja kanssa. Aivan sattumalta päädyimme suomensiiliyhdistyksen sivuille, ja olin aivan myyty heti. NYT löytyi  lemmikki. Mitä enemmän tietoa siileistä sai, sitä enemmän se tuntui oikealta lemmikiltä. Siili on vähän erikoinen salaperäinen lemmikki, mutta silti hellyttävän söpö ja leikkisä.

Ilmoitimme muutaman viikon  harkinnan jälkeen muutamalle siilikasvattajalle mielenkiintomme ja kyselimme vielä enemmän siileistä. Viimein löysimme Helsingistä kasvattajan, jolle syntyisi marraskuussa uusi poikue. Varasimme heti yhden pienokaisen. Syntymän jälkeen poikasia pidetään noin kaksi kuukautta emon läheisyydessä, jonka jälkeen ne voidaan erottaa emosta.  
Sitten alkoi  nimen miettiminen. Nimi ehdotuksia oli kyllä jo melko hyvin mietitty etukäteen, mutta vielä sitä piti vähän miettiä ja pyöritellä mielessä. (Tuskin kukaan vauvallekkaan antaan ensimmäiseksi päähän tullutta nimeä). Rajasimme vaihtoehdot kahteen nimeen. Oma suosikkini siilin nimeksi olisi ollut, mikäs muukaan kuin vanhan Sega pelin mukaan Sonic ja tyttöystävän ehdotus olisi Sauli, tosin niillä ehdoilla että siili tietenkin olisi poika. Tuohon aikaan Big brotheria oli pari viikkoa vielä jäljellä ja löimme vetoa, jos Sauli voittaa nimeksi tulee Sauli ja muissa tapauksissa Sonic.
Marraskuussa kasvattajelle syntyi neljä siilipoikasta, jotka olivat kaikki poikia, eli tammikuun 6 päivä meille tulee oma pieni Sauli vauva.
.